Tämä oli kuvaajan koulutie 56 vuotta sitten. Tästä lähdimme ja tähän saavuimme takaisin noin puolitoista tuntia metsässä viihdyimme.

Tuolla puussa on orava. Näimme myös jäniksen jonka perään teki mieli lähteä.

Lenkin puolivälissä saavuimme soramontulle.

Tässä on hyvä levätä ja nauttia syksysyisestä ilta-auringosta.

Hei mikä tuolla menee.

Lidlin kuumailmapallo. Yleisöä lennätettiin 9-vuotispäivän kunniaksi.

Mennään kotiin jo. Hauska reissu mutta nyt pitää päästä syömään ja ottamaan iltatorkut.

Desi-neidin ja Börje-pojan iltapäivä.

Hilpasenpa tuosta, (mammalta salaa) naapurin Desi-neitiä moikkaamaan.

Moi Desi, saako tulla ???

 Ei sisälle...(karvakasa)...odottele siellä ulkona.

Hoh hoijaa, ne naiset, ne naiset. Odotetaan ...

... no, tullaanhan sitä jo. (Onpas sutjakka tyttö, mitähän keksis...)

... no, sano sinä mitä tehdään ?...

... painitaan ...

... en halua, toi on poikien hommia...

... tanssitaan:  "pylly vasten pyllyää pum, pum se vasta jotakin on"...

Höh, tyttöjen touhua.

... pallo ...

 Pelataan jalkapalloo, kato mä taklaan...

"voihan pojat"... hei, mä taidan lähtee kauneus päikkäreille...

 ... nyt jo ? --Onko rotumme syytä tää --

Oh, ho jopas meni aika vikkelään. Nyt ei muuta kuin heräillään talvihorroksesta. Börjen kanssa on puuhasteltu kaikenmoista. Tässä katseltavaksi tänäin otettuja kuvia.

Käytiin papan kanssa luomassa lunta varaston katolta. Pitihän sitä pappaa vähän auttaa, kun sillä alkaa toi ikäkin jo hiukka painamaan. Niin ja olenhan minä paljon ketterämpikin kiipeämään, tuonne harjan päälle.

Tällä pojalla ei paljon päätä huimaa. Kävin tarkistamassa lumitilanteen tuolta talonkin katolta. Ei tartte onneksi alkaa kaapimaan lunta alas, on pudonnu ihan ittekseen.

Tarkistin samalla nää räystäät. Kyllä on ihania kevään tuoksuja jo ilmassa. Räystäät vaan ei tipu.

 Tämä on naapurin Desi-tytön kuusi. Kummallinen tyttö, ei tuu ulos vaikka mä tässä kuinka ootan ja kurkin tuonne naapuriin päin.

Kiipeäisköhän tuonne omaan kuuseen oottelemaa. Kyllä se sieltä kohta varmaa. Sit mää kurkin tuolta omasta kuusesta, kun se tulee pissille. Taianpa vähän pelotella sitä kanssa.

Siinä sitä olis polttopuuta. Tuolla yhdellä rungollakin lämmittäis meidän saunan useamman kerran. Jättääköhän omistaja mätänemään???

Börjen mielestä tämä puu joutaa kyllä olla tässäkin. Mikäs sen mukavampaa kuin tarkkailla täältä korkealta luontoa ja kuunnella lintujen laulua.

vaikka kyllä tästä alhaaltakin on ihan mahtavat näkymät.

Tasapaino harjoittelua matalalla.

Eilen kun menimme tästä pilkisti neulasten lomasta pikkasen punaista hatun kulmaa.

Viikko vierähti. Sää suosi vaikka kalenteri näytti elo- syyskuun vaihdetta.

Aurinko paistoi, jotta vallan häikäisi. No, ei nyt sentään ihan koko aikaa.

Parkkeerasimme 27.8.2010 Kurjenmutkan pihaan. Siitähän se loma alkoi.

Tulo kahveet ja Felinet nautittuamme tutustuimme mökin lähiympäristöön.

Kovin näytti ensin kivikkoiselta. Tämä rinne oli ihan mökin nurkalla. Siihen oli kiva pyrähtää useamman kerran päivässä. Ylös ja alas ja ylös, mamma oli hiukan laiskempi hyvä jos kerran päivässä "pyrähti" tuonne sammaleille asti.

Illalla polulla kiilui siellä, täällä. Tarkempi tarkastelu toi esiin tällaisen kiiltomadon. Onpa söpö..

Nämä kuvat tähän asti, rannasta katsoen mökin vasemmalla puolella. Tämä kanto oli raja-alueella, josta ei menty eteenpäin kuin pari Börjen mittaa. Naapuri mökki alkoi häämöttämään puiden takaa. Kannolla oli kiva huilia ja kuunnella luonnon ääniä ja niitä tuoksuja niitä riitti.

Linturikkaan lammen rannalla kun olimme, kuvasin myös joutsenperheen. Vaikka olimmekin Kurjenmutkassa kurkia emme nähneet, ainoastaan kuulimme yhtenä päivänä.

Kaksi sorsa poikuetta kävi kerjuu kierroksella joka ilta. Emo jäi aina hiukan kauemmas tarkkailemaan tilanetta ja varoitti tarpeen tullen.

Mökin toisella puolella vasta tuoksuja riittikin, ainakin Börjen mielestä.

Suojelualueella kun olimme kukat kuuluvat asiaan. Tässä syksyn viimeiset kanervat ja tietenkin iso kivi.

Kävelyretket olivat aamupäivän kohokohta. Jokiharju, joka on lintuharrastajien suosiossa sai myös Börjen suosion. Ei ainoastaan harjun päällä kulkevan polun ansiosta vaan....

sieltä löytyi pehmeimmät sammaleet joihin oli ilo kaivaa kuoppa ja" voi mikä helpotus" ja,,,,,

mökillähän tulee kaikille oma rituaalinsa, saunominen j.n.e. Börjelle muodostui oma rituaalinsa. Kakkihetken jälkeen otettiin spurtti ja lähistöllä olevaan puuhun, hyppy alas ja vielä pari spurttia.

Tämä oli meidän perheen pisin retki. Jokiharju päähän asti, sieltä alas tielle. Autotietä jouduttiin tulemaan jonkun matkaa, siinä mami vähän kantoi meidän pientä reipasta poikaa. Pikkutielle päästyämme Börje halusi ihan itse kävellä. Matkaa kertyi noin 1km.

Lenkin jälkeen piti hiukan tassuja lepuutella, itse kunkin. Kuva on otettu jonkun aikaisemman lenkin jälkeen. Lepokuvat ovat kuitenkin jotakuinkin samanlaisia..Sanoisin tuosta kuvasta vielä, että reissussa rähjääntyy.

KAKSI VETEEN TUIJOTTAJAA...

Tässä ensimmäinen ja...

tässä toinen.

TIISTAINA SATAA TIHUUTTI JONKIN AIKAA.

Illalla oli kaunis sateenkaari.

KUIVAHARJOITTELUA

Huomenna mennään souteleen....

Tää on mun paikka, olkaa te siellä päissä. Hei, mitäs kaikkee kaunista täällä näkyykään.....

jes.

Uimassa ajattelin käydä, en sitten kuiteskaan, olis toi turkin kuivatus kestänyt niin kauan.

Kaivolla oli ihan pakko käydä, että saatiin juomavettä. Tietysti mun piti lähtee aina mukaan, etteivät nuo "vanhat" eksy matkalla. Matkaa oli vain 200 m yhteen suuntaan harjun toiselle puolelle.

Matkalla oli hyvä tarkistaa nuo Seitakivet...... ja

puolukat.... ja

tarkastella pihanäkymää vähän korkeammalta....

kaivolla saattoi sitten hetken levähtää, takaisin mennessä olikin mukava nuuhkia jälkiä oliko mennyt hirvi, kettu, pupujussikka, vai siitäkin pienempiä ötöjä.

Eipä muuta kuin hyvää syksyä teille kaikille.

Tuutusen basaari kehoitteli sadetanssiin. Ilomielin Börjekin osallistuu.

Sadetanssi suoritetaan aina mahdollisimman korkealla paikalla, keskitytään katse kohdistettuna kohti pilviä. Jos mahdollista valitaan sellainen päivä, kun pyykki liehuu narulla tai isäntä aloittaa nurmikon leikkuun tai mahdollisen maalausurakan, tai muuta vastaavaa TIEDÄTTEHÄN TE.

Ajeltiin autolla pitkä matka, tällaseen paikkaan sitten jouduin, höh. Mitähän nuokin tuolla tuota keppiä viskoo, viittisköhän mennä kattoon....

No jos kuitenkin. Oho...onpas iso amme, älkää vaan kuvitelkokkaan, että menisin tuonne kylpyyn....

Mitähän toi ämpärikin tossa, ihan tyhjä....

Mitä te sanoitte, minäkö muka pelkään? Kattokaa nyt eihän tää oo konsti eikä mikään, mitä sillä on väliä jos varpaat vähän kastuu...

Uskallattekos itte tulla tänne????

Hupsista, mitäs tänne ämpäriin nyt on ilmestynyt. Näitäkös se pappa tuolta vedestä kiskookin???

Mamma, missä valjaat? Asteitakin on enää 29 ja tuulee niin mukavasti.

Ensin tietenkin pitää tarkistaa raja. Tuonne vasemmalle ei saa hypätä se on naapurin puoli.

Tää on tarkkaa hommaa. Näettehän tuolla takana tuon korkean kohdan, pappa ei ehtinyt ottaa kuvaa kun ylitin sen.

Hei, mikäs tuolla pensaan alla rapisee???...

Kaverini, siilihän se siellä. Kyllä tää hellejakso onkin janottanut ihan mukavasti...Börjen raksutkin maittoivat.

Noihin punaisiin viinimarjoihin näkyy tänäkin vuonna tulevan aivan tarpeeksi marjoja. Kyllä siitä tinteillekkin joutaisi, olisivat siinä niin sopivasti alhaallakin, siis tintit, heh, he.

Tuomimarjapihlaja, sisältää runsaasti fenoliyhdisteitä, proantosyanidiinejä, antosyaaneja ja fenolihappoa. Proteiineja ja rasvaa, kalsiumia ja kaliumia. Mangaania,  magnesiumia, kuparia ja rautaa. Makea, mehukas marja. Siinähän se tuli tietoiskukin. Jatketaanpas Börje matkaa.

Tulipa omenainen olo. Omena päivässä pitää lääkärin loitolla.

Palava rakkaus, kultapiiskujen lomassa.

Tuolla Akileijojen ja Syyshortensian alla olisi mukava varjoisa levähdyspaikka. Mamma se tykkää noista Akileijojen kukista, kuin hullu puurosta.....

siis näistä.

Noi on kyllä vähän hassuja käpyjä, jäpittävät pystyssä kuin kynttilät. Aika korea pihta kuiteskii, siis Korean Pihta.

Tämä on mielenkiintoinen pensas. Kesäkuun alussa tässä ei kasvanut vielä mitään ja nyt mahtava näkösuoja keinussa kiikuttelijoille.

Tämä rypäs otettiin Börjen kanssa mukaan ja ajateltiin lähteä salaatin tekoon.

Huh hellettä, älä laita mamma sitä salaattia mun lautaselle, mä voisin syödä mieluummin sitä lihapuolta.

Börje lähti ulkoiluttamaan mammaa. Onpa mukavata kun lumi on sulanut  ja on kivoja kiipeilypaikkoja.

Mamma hei, mikä meteli tuolta kuuluu???

Tollanen, pitääpäs kovan metelin. Hei minullekkos se äksyilee.....?

Oli paras ottaa ritolat, sinne tuli toinenkin. Aitakin oli niin matala. Täällä talon toisella nurkalla on paljon rauhallisempaa. En minä pelännyt :D muutes vaan lähin pois, vai mitä mamma?

Päätettiin Börjen kanssa siivota tuo jäteämpäri laatikko. Tämä tehtiin kyllä jo maaliskuun alkupuolella. Kamera vain jumitti, onneksi taas toimii, ainakin vähän aikaa.

Börje kasvaa ja komistuu päivä, päivältä. Parta vielä puuttuu... Iltapäivänokoset otetaan omassa "sellissä" niinkuin pappa sanoo Börren omasta kopista.

Kannettavat "jututkin" kasvavat. Teeppä mamma tästä tossut ensitalveksi jos tulee samanmoiset pakkaset kuin tänäkin talvena oli.  Tuo lelu kyllä pistetään piiloon silloin kun kukaan aikuinen ei ole vahtimassa. Börje-poika on vähän rajun sorttinen ja saattaapi käydä niin, jotta koko poika on yksi suuri sotkuinen lankakerä.

Tässä on mukavaa ottaa kevään ensimmäinen D-vitamiini annos.

Kuva otettu 25.2.-10. Pakkasasteita on vain 3.

Pitääpä katsoa hiukan lähempää, mikä se on joka tuolla ylhäällä niin lämmittää.

  Börje sanoi vaativaan sävyyn heti aamulla: " NYT ULOS REIPPAASTI."

Kuusetkin olivat niin koreita ja tuoksuivat........

ainakin Börjen mielestä, niin huumaavasti. Ohikulkijat hiukan vain häiritsivät ei saanu rauhassa vedellä tuoksuja sisäänsä....

Tässä meidän pieni Korean Pihta talviasussansa.

Pappa on tehnyt tähän tällaisen hienon kukkulan, varmaan ihan minua varten?

Tässä on kiva levähtää lenkin jälkeen. Mamma sanoi jotta tähän laitetaan sitten keväällä aitaus. Minäkin voin sitten tulla yksin ulos. Niin, ja saan sitten loikoilla ja ottaa aurinkoa rauhassa ei noi naapurien kollit pääse häiritteen mun lekottelua....

on  se niin kummaa kun ne tuppaa tänne meidän tontille. Tässä menee meidän raja kyllähän tämän nyt jokainen näkee...

Näettehän tuon polun ?? sitä myöten minä haen papan kanssa saunapuita.

Ooh, mukavaa!

Tapaninpäivänä Börre nautti uudenlaisesta töllöleikistä ja leikin jälkeen leikittäjän sylissä olosta.

Ensin koristeltiin kuusi.

Tässä on Börren oma tähti.

Illan pimetessä tuli täydellinen pimeys, kunnes saatiin kynttilät palamaan. Pukkikin käytti pimeyttä hyväkseen ja oli jättänyt lahjat osa oli tälläisessa hienossa kassissa. Tuo hiiri joka heiluttaa korviaan oli yhdessä paketissa ja heti se juoksi laittamaan häntänsa tuossa kassissa olevasta reiästä. Tottakai minä nappasin hännästä kiini. Oma vika.

Räpistele siinä nyt, irti et pääse.

Siinä paketissa oli muuten 3 hiirtä. Kyllä minä ne kurissa pidän ei meillä hiiret vapaana juoksentele.

Kummitäti oli niin huolissaan, että oli laittanut pakettiin tällaisen heijastavan turvaliivin. Kokeilin sitä seuraavana päivänä ulkonakin.

Ihan tää on ok. Katotaan nyt raskinko pitää paljon, kun on niin nätti. Eihän sitä koskaan tiiä.

Minulla oli noita Amarylliksen sipuleita parin vuoden aikana saatuja. Kesän ne olivat ulkona luumupuun juurella kasvamassa.

Syksyllä otin ne kellariin ja kun niihin alkoi tulla kukkanuppua siirsin kukat sitämukaa sisälle. Kaikki sipulit alkoivat kukkimaan joka oli minulle iloinen yllätys.

Börren vakipaikka on kukkien keskellä, mutta Börrykkäkin on sitä mieltä, että kukkien pitää antaa kukkia ihan rauhassa. Minkäänlaista taistelua ei ole tarvinnut käydä.

Börrellä on oma alue, niinkuin kukillakin.

Mamma tuossa siivoili, minäkin ajattelin järjestää leluni. Hei tää minun lelukorinihan on ihan tyhjä, kuka ne on tuohon ylös nostanut?

Mamma laittoi tuonne lanpun päälle sellaista hienoa punaista helminauhaa. Ne oli ihan kivat, mutta en minä ymmärrä miksi se kuitenkin otti ne sieltä sitten pois ja laittoi laatikkoon takaisin.

Oottakaas laitan tuon tonttuhatun päähäni. Tää on kyllä vähän suuri....

Olipas se vaikeeta, taidanpa ottaa pienet torkut. OIKEIN HYVÄÄ JOULUA KUITENKIN TEILLE KAIKILLE.

Erityisesti JONNALLE JA KALLELLE, niin ja KUMMITÄTILLE ja RÖLLÖLLE. Ai niin VELIPOJILLE ja ILLULLE ja MIMPELLE ja HILLALLE ja NUPULLE, tulikohan kaikki.

Eilen kävimme tohtorisedän luona hakemassa rokotteen. Matkalla itketti kovasti mutta tohtorin pakeilla oltiin niiin reipasta poikaa.

Mamma antoi herkkunapin kun tultiin kotiin. Sitten leikittiinkin piilosta. On se niin mukavaa kun mamma etsii "missä se Börre on"

Sitten teki niin mieli hellittelyä. Toi on iihanaa kun mamma harjaa.

Illalla kyllä väsytti ihan kauhiasti. Varmuuden vuoksi piti kyllä nukkua ihan mammassa kiini, jos vaikka jotain jännää tapahtuu niin herää varmasti.

Mamman mieliksi tässä vielä poseeraan, otetaan tällainen sivuprofiilikuva se on aina edustavamman näköinen. Ei tule niin pyöreät posket. Sain muuten kummitädiltä tuollaisen tosi hienon rasian, siihen laitetaan ehkä kiehkura tuota vauvakarvaa jota minulla vielä on, niin tai sitten maitohammas, tai kynsi katsotaan nyt mammahan sen kuiteskii päättää. KIITOS kummitäti.

Eikös olekkin hieno kastepöytä? Päätettiin yhdessä mamman kanssa antaa juhlavieraille tuollainen  runo joka kertoo minun unelmistani, sen on kirjoittanut Kirsi Kunnas.  Kun tarkkaan katsotte vieraitakin oli aika tavalla, eikä tuossa vielä kaikki näy.

Velipoika tuolta Riihimäeltä toi hiekkaa minulle. Se olikin oikein hyvään tarpeeseen kun tuli vähän herkuteltua, noin niinkuin juhlan kunniaksi.

Toinen velipoika toi tällaisen kivan laatikon. Mamma kyllä sanoi, että tästä tulee sellainen samanlainen tumppuloota kuin kummitätilläkin on. Kiva tässä ois kyllä leikkiäkkin. Tumppuloota löytyy täältä.

Oli kyllä kiva päivä, voi kun toi Jomppa asuis vähän lähempänä sen kanssa oli niin kiva leikkiä.

Opetin Jompallekkin tuon töllöleikin.

Mammakin mennä touhotti, hyvä etten kompastunu sen helmoihin.

HOHHOIJAA. Oli aika rankka päivä, mutta mukava. Ai niin sainhan minä sen nimenkin. BÖRJE BENJAM.  No, tuota Börjeähän on käytetty ihan pikkuvauvasta asti .

Sanotaan kosketuksen pidentävän ikää. Börre taitaa tietää sen, joka päivä pitää hakeutua kosketusetäisyydelle. Kaksi kiloakin on uskomattoman painava jalan päällä kun tunninkin pidät ja varot liikuttamasta jalkaa.

Jalka tai kasivarsi on hyvä tyyny parin tunnin tirsoille.

Lähtisköhän tästä, jaksaiskohan, pieneen "töllöhiiri jahtiin". Vai nukkuisko vähän vielä.

Enkös minä osaakkin olla veikeä ja notkea. Tehkääpä toiset perässä.

On toi mamma aika mukava, joka aamu se leikkii mun kanssa tätä hiirileikkiä. Kyllähän mä tiedän ettei tää oikea hiiri ole, mutta toi mamma kai luulee tätä ihan oikeeks hiireks.

Mamma sano, jotta kun mä oon ekaks tutustunu näihin valjaisiin, niin sit mää pääsen kattoon noita tinttejä vähän lähempää. Luulevat mokomat, että mä niistä välittäisin huvikseni vaan välillä kattelen tuolta ikkunasta..

Tää kauppakori on kyllä ihan jees. Varsinkin jos pappa jättää tänne vielä sen kauppalaskun, mää kyllä ihan mielelläni tarkastan sen uudelleen. Ne voi noi kaupan tätit joskus tehdä virheitä.

Mää sanoin tolle papalle, et ota nopsaan se kuva. Mutta se on niin hidas, en kai minä nyt koko päivää ilmassa pysy....

Pyhäinpäivä oli oikein "sunnuntai" Börrelle. Katsojia ja leikkijöitä riitti. Börre esitti parhaat puolensa.  Tällaisen hiirenkin Börre sai, tuojan ihan itsensä askartelema, mutta mihin kummaan mamma sen narunpään oikein laittoi kiini.

Katsokaapa vieraat, eikös minulla olekkin hienot tummat jalkapohjat. Niin ja kyllä minä poika olen, ihan varmasti.

Huh, onneksi nuo vieraat älysivät lähteä. Jospa ottais pienet tirsat ennen BB:n alkua.

Börje, tuttavallisemmin Börre muutti kotiimme 28.10. 2009.

Tämä kuva on otettu kun Börre asui vielä äitinsä ja siskojensa luona. Kävimme katsomassa Börre poikaa ja ihastuimme oitis.

Börre on Siperiankissa, ruskeatiikeri ja syntynyt 04. 08. 2009

Ensimmäinen ilta uudessa kodissa sujui tosi hienosti. Kun paikkoihin oli tutustuttu alkoi leikki sujumaan. Ihan heti ei syliin tultu, mutta toisena päivänä pitikin sylissä olla sitten melkein koko päivä. 

Ensimmäinen yö alkoi levottomasti, mutta papan olkapää toi turvallisuuden tunteen ja yöpuulle rauhoituttiin välittömästi. Hymyn ja kiitoksen arvoista oli myös se, kun aamuyöllä heräsin kuuntelemaan kuinka Börre rapsutti hiekkalaatikkoa, sen jälkeen Börrykkä naposteli muutaman muron joita olin jättänyt kuppiin ja tassutteli sängyn jalkopäähän ääntäkään päästämättä. Pari tuntia myöhemmin heräsimme koko perhe virkeinä ja energiaa täynnä.