Jouluruno.

Ja niin on taasen joulu

ja lumihaituvat ne taivahilta leijaa

kuin perhot valkeat.

Niit enkel lapset pienet sirottaa yli maan.

kun taivaan ikkunoilla

ne seisoo polvillaan.

Kas tuonne vielä vähän ja tuonne hiukkasen,

Hei vaan! Jo musta maa

on pian vitivalkoinen.

Ja pienet enkel lapsoset käsiään taputtaa,

ja Pietarin luokse ne

sitten juosta reputtaa.

Oi avaa ovesi, sa hiukan, hiukan vaan,

niin että joulun viedä

 me saamme maailmaan!

Ja Pietari hän hymyy, oveaan raottaa.

Mut älkää vilustuko!

Pian kotiin joutukaa.

Ja niinkuin tähtein välke, kuin paiste kuutamon

yökoltuissaan ne lentää.

Ne maassa kohta on.

Ne kulkee sormi suulla, ne hiljaa hipsuttaa.

Avaimen reikäin kautta,

ne salaa puhaltaa.

Ja katso missä käy ne, siel ihme tapahtuu:

pois sieltä huolet väistyy,

ja hymyyn menee suu.

Sydämet siellä syttyy valohon, ilohon.

Ja siel on hyvä tahto

ja siellä joulu on.

                                                                                                     - Lauri Pohjanpää-

Hyvää Joulua 2011.