Viikko vierähti. Sää suosi vaikka kalenteri näytti elo- syyskuun vaihdetta.

Aurinko paistoi, jotta vallan häikäisi. No, ei nyt sentään ihan koko aikaa.

Parkkeerasimme 27.8.2010 Kurjenmutkan pihaan. Siitähän se loma alkoi.

Tulo kahveet ja Felinet nautittuamme tutustuimme mökin lähiympäristöön.

Kovin näytti ensin kivikkoiselta. Tämä rinne oli ihan mökin nurkalla. Siihen oli kiva pyrähtää useamman kerran päivässä. Ylös ja alas ja ylös, mamma oli hiukan laiskempi hyvä jos kerran päivässä "pyrähti" tuonne sammaleille asti.

Illalla polulla kiilui siellä, täällä. Tarkempi tarkastelu toi esiin tällaisen kiiltomadon. Onpa söpö..

Nämä kuvat tähän asti, rannasta katsoen mökin vasemmalla puolella. Tämä kanto oli raja-alueella, josta ei menty eteenpäin kuin pari Börjen mittaa. Naapuri mökki alkoi häämöttämään puiden takaa. Kannolla oli kiva huilia ja kuunnella luonnon ääniä ja niitä tuoksuja niitä riitti.

Linturikkaan lammen rannalla kun olimme, kuvasin myös joutsenperheen. Vaikka olimmekin Kurjenmutkassa kurkia emme nähneet, ainoastaan kuulimme yhtenä päivänä.

Kaksi sorsa poikuetta kävi kerjuu kierroksella joka ilta. Emo jäi aina hiukan kauemmas tarkkailemaan tilanetta ja varoitti tarpeen tullen.

Mökin toisella puolella vasta tuoksuja riittikin, ainakin Börjen mielestä.

Suojelualueella kun olimme kukat kuuluvat asiaan. Tässä syksyn viimeiset kanervat ja tietenkin iso kivi.

Kävelyretket olivat aamupäivän kohokohta. Jokiharju, joka on lintuharrastajien suosiossa sai myös Börjen suosion. Ei ainoastaan harjun päällä kulkevan polun ansiosta vaan....

sieltä löytyi pehmeimmät sammaleet joihin oli ilo kaivaa kuoppa ja" voi mikä helpotus" ja,,,,,

mökillähän tulee kaikille oma rituaalinsa, saunominen j.n.e. Börjelle muodostui oma rituaalinsa. Kakkihetken jälkeen otettiin spurtti ja lähistöllä olevaan puuhun, hyppy alas ja vielä pari spurttia.

Tämä oli meidän perheen pisin retki. Jokiharju päähän asti, sieltä alas tielle. Autotietä jouduttiin tulemaan jonkun matkaa, siinä mami vähän kantoi meidän pientä reipasta poikaa. Pikkutielle päästyämme Börje halusi ihan itse kävellä. Matkaa kertyi noin 1km.

Lenkin jälkeen piti hiukan tassuja lepuutella, itse kunkin. Kuva on otettu jonkun aikaisemman lenkin jälkeen. Lepokuvat ovat kuitenkin jotakuinkin samanlaisia..Sanoisin tuosta kuvasta vielä, että reissussa rähjääntyy.

KAKSI VETEEN TUIJOTTAJAA...

Tässä ensimmäinen ja...

tässä toinen.

TIISTAINA SATAA TIHUUTTI JONKIN AIKAA.

Illalla oli kaunis sateenkaari.

KUIVAHARJOITTELUA

Huomenna mennään souteleen....

Tää on mun paikka, olkaa te siellä päissä. Hei, mitäs kaikkee kaunista täällä näkyykään.....

jes.

Uimassa ajattelin käydä, en sitten kuiteskaan, olis toi turkin kuivatus kestänyt niin kauan.

Kaivolla oli ihan pakko käydä, että saatiin juomavettä. Tietysti mun piti lähtee aina mukaan, etteivät nuo "vanhat" eksy matkalla. Matkaa oli vain 200 m yhteen suuntaan harjun toiselle puolelle.

Matkalla oli hyvä tarkistaa nuo Seitakivet...... ja

puolukat.... ja

tarkastella pihanäkymää vähän korkeammalta....

kaivolla saattoi sitten hetken levähtää, takaisin mennessä olikin mukava nuuhkia jälkiä oliko mennyt hirvi, kettu, pupujussikka, vai siitäkin pienempiä ötöjä.

Eipä muuta kuin hyvää syksyä teille kaikille.