
Kalle-vaarin vaimolleen tekemä "lakanat sileäksi" manklauslauta ja kapula. Muuta nimeä en näille muistini sopukoista löydä.
Kaarle Eemil (s. 1890) oli vaarini, jota en koskaan tavannut. Kirjoitan tämän tarinan pääasiassa, kahden nuorena tapaturmaisesti kuolleen serkkuni lapsille ja heidän lapsilleen. Tiedot joita tähän laitan ovat osittain vuosien saatossa suusta, suuhun kulkenutta muistitietoa ja loput painetusta tiedosta, valikoitua tietoa.
Kalle-vaari oli 14 lapsisen perheen seitsemäs lapsi. Juho-isällä oli 4 lasta ensimmäisestä liitosta ja 10 seuraavasta, Elsan kanssa solmitusta liitosta. Kallen syntyessä vanhin lapsista oli neljätoista vuotias. Kallen täyttäessä 20-vuotta nuorimmainen oli kuukauden ikäinen.
Kalle vihittiin Tyynensä kanssa 1911. Heidän esikoisensa, minun Aune-äitini syntyi vajaan 3kk:den kuluttua. Anna s. 1914 ja Aarne 1917. Kallen kerrottiin olevan ahkera työmies. Kylä jossa he asuivat oli ns. kivimiesten kylä ja Kallellakin oli oma kivimonttu. Monttu sijaitsi Hunttilassa. Kallen montusta louhittiin kovasinkiveä, jolla oli runsas menekki varsinkin Venäjän suuntaan, tuolloin vuosisadan alkupuoliskolla. Työ oli raskasta. Kivet heiteltiin käsin montun reunoille ja montut olivat märkiä, koska märissä montuissa kiven laatu oli parempi kovasinkiville. Keskitalvella kivihommia ei yleensä tehty. Tuolloin miehet tekivät hyvin yleisesti metsätöitä, talojen maataloustöitä ja rakennustöitä. Ajatellen torppaa, jossa Kalle perheineen asui, hän mitä todennäköisemmin teki ainakin kahta edellämainittua työtä kovimpina talvikuukausina.
Suomen kansalaissota, kapina, veljessota, sisällissota, mitä nimeä sitten kukin käyttääkin, alkoi 27.1.1918. Kallekin osallistui sotaan veljensä kanssa. Kerrotaan kuitenkin, ettei hän osallistunut omasta tahdostaan, vaan äitinsä painostuksen alaisena. (onko totta en tiedä) Hänet kuitenkin vangittiin 4.4.1918 ja vietiin Tampereelle Kalevankankaalle perustettuun vankileiriin. Kalle kuoli vankileirillä noin kuukauden kuluttua, kuolinsyyksi mainitaan tulirokko. Samalla leirillä kuolivat myös Kallen veli ja isä molemmat kesäkuussa. Kallen Juho-isän tiedoissa sanotaan "ei kantanut asetta". Suurin osa vangeista kuoli nälkään, myöhemmissä tiedoissa kerrotaan, että leirille yritettiin viedä salaa ruokaa, mutta ruuan tuojat ammuttiin armottomasti verkkoaitojen viereen.
Laitathan kommentin kun olet lukenut.
Kertomuksesi on surullinen.
Ihailin Kalle-vaarisi käsityön taitoa. Upea lahja vaimolle, oikein koristusten kanssa.