

KARSTAT
kovassa käytössä olleet. Siitäpä tulikin mieleeni.......
Äidinäiti, rakas Tyyne-mummoni (s.1890), joka kasvatti ja huolehti yksin seitsemän lastaan ja minutkin tyttärentyttären kaksivuotiaasta melkein kouluikään asti siihen samaan syssyyn. Vaarini kuoli 1918 kapinassa. Mummo elätti perheensä karstaamalla ja kehräämällä, koulun keittolassa, talojen pyykkituvilla ja rannoilla pyykäten ja kaikkea mahdollista tehden.
Mummosta tuli mieleen hauska tarina:
Olin noin 13 vuotias, ei ollut autoa ja matka oli pitkä niin mummolaan kuin toistakkin päin. Kirjoitin mummolle kirjeen, jossa yllytin häntä tulemaan meille kylään. Vastaus tulikin jonkun ajan kuluessa, mummo kirjoitti tulevansa perjantaina ja lähtevänsä takaisin päin maanantaina. Anna-äitini meni vastaan mummoa lähikaupunkiin, minä olin koulussa.
Ilta kului jutellessa ja saunoessa. Ennen iltapalaa kysyin mummolta haluaisiko hän kuunnella nauhurilta sen ajan suomalaisia iskelmiä. Brita Koivusta, Eila Pienimäkeä jne. Olin ylpeä omistamastani nauhurista ja minulla olikin siinä kaksi kokonaista nauhaa molemmissa erilaista musiikkia. Mummo mietti hetken mutta näki kai innostukseni ja lupasi kuunnella siinä samalla kun jutellaan. Äiti oli laittanut kahvit ja joimme sitä samalla, kun mummo yhtäkkiä kääntyi ja alkoi tuijottamaan nauhuria. Nauhalta tuli "Kaunis pesijätär" niminen kappale. Laulun loputtua mummo sanoi: "saisitko tuon laulun tulemaan uudestaan"? Kuuntelimme sen kolmeen kertaan ja minä sain näyttää taitoani kun kelasin kappaleen uudelleen alkuun. Mummo sanoi, että laulu oli kuin hänelle tehty ja nauroi. Ennen nukkumaan menoa mummo pyysi soitettavaksi sen vielä tuutulauluksi. Viimeiseksi maanantai aamuna, kun olin lähdössä kouluun, istuimme hetken sängynreunalla vieretysten ja kuuntelimme yhdessä "kauniin pesijättären" Kun tulin koulusta koti tuntui tosi tyhjältä, kun mummo oli lähtenyt kotiinsa.
Minulle tuosta kappaleesta tuli mummon muistelu kappale.
Karstat ja karstaaminenkin ovat tuttuja juttuja. Om aäitini oli taitava villojen karstaaja.