Vuosi taisi olla 1956. Matkasimme täältä etelästä, tuonne pohjoiseen sukuloimaan. Olin kaksi vuotta vanhempi kuvassa näkyvää kaveriani.   Hauskaahan meillä oli tuossa meren lahdekkeessa pulikoidessamme. Kaislojen varassa saattoi mennä kauemmaksi vaikka jalat ei ihan pohjaa enää tavoittaneetkaan. Pitihän minun myös olla rohkea, kun olin vanhempi. Uida en osannut juuri laisinkaan, ehkä 20m korkeintaan.

Lomamme puolessavälissä ilma muuttui viileäksi ja saimme päähämme lähteä soutelemaan. Kummallekkaan ei tullut mieleenkään, että lupakin ehkä pitäisi kysyä. Ei meillä myöskään ollut pelastusliivejä. Otimme päättäväisesti veneen ja lähdimme merelle päin soutelemaan. No kaverihan se airoissa oli enhän minä osannut soutaakaan maakrapu kun olin. Jonkin matkaa edettyämme ehdotin kääntymistä, vesi näytti niin aavalta ympärillämme ja laineetkin liplattelivat aika isoina minun mielestäni.  Kaverini sanoi kuitenkin:  "näetkö tuon ison kiven tuolla"? Näkyihän se tosi iso järkäle kaukana keskellä lahdeketta. Mennään sinne ja soudetaan se ympäri ja tullaan sitten pois. Kestihän se matka, mutta lopulta pääsimme järkäleen viereen. Muistan vieläkin kuinka minua pelotti, vaikka en sitä kaverille näyttänytkään. Siinä vaiheessa kun kaveri katsoi kivea ja sanoi: "pääsisiköhän tuonne istumaan"? Silloin sanoin minäkin painokkaan sanani: "EI, nyt lähdetään pois."

Siinä vaiheessa myös rannalta oli huomattu missä me olemme. Ääni kantautui hyvin vettä pitkin ja olihan siellä rannalla neljä ihmistä jotka huusivat täytä kurkkua ja huitoivat ilmaan. Sanoista ei selvää saanut. Mutta tajusimme kyllä mistä oli kyse. Kaveri sanoi voisinko minä soutaa. Vaihdoimme paikkoja, yritin parhaani mukaan heilutella airoja ja kaveri yritti neuvoa. Rannalla seisojia ei ilmeisestikkään miellyttänyt meidän paikan vaihto, koska huitominen ja huuto vain yltyi. Kohta olikin rannalta lähdössä jo toinen vene meitä vastaa.

Ei se minun soutamiseni oikein meinannut sujua, ainakaan kaverin mielestä ja niin vaihdoimme hetken kuluttua uudelleen. Pääsimmehän me lopulta rantaan. Loppumatkan toisen veneen saattelemana.

Puhutteluhan siitä tuli ja ehdoton veneilykielto. Olimme kuulemma olleet laivareitillä. Onneksi emme kuitenkaan sattuneet sinne yhdessä laivan kanssa. Sen päivän aikana opin myös, että veneessä ei sitten kesken matkan vaihdeta paikkaa. Pelastusliivit ei tuohon aikaan vielä olleet kovin yleisiä.