Maitohinkkani kera siirryn muisteloihini. Kuvassa oleva ei varmaankaan ole se ensimmäinen hinkka, jolla lapsena ammunmaitoa naapurin tädiltä hain? Täti oli sen suoraan lehmän utareista lypsänyt. Maito oli kermaista ja lämmintä.  Vuoden päästä aika olikin jo toinen. Äiti antoi hinkan ja rahakukkaron käteen ja sanoi: "Polkaiseppa kaupalla asialla". Aino merkkisellä pyörälläni poljin 4 km:ä kaupalle ja takaisin saman matkan tuomisina 4 litraa maitoa ja jotain muuta särvintä tarpeen mukaan.

Seuraava vaihe olikin, kun hinkan sai laittaa "kukkavaasiksi". Maitoa alettiin myymään pusseissa. Kauppamatkakin lyheni kilometrillä. Joskus sää teki tepposensa, olin juuri päässyt metsäisen mäen harjanteelle, nousin pyöräni päälle, satoi, salama iski johonkin lähelle ja kuului mahtava jyrähdys, putosin pyöräni päältä. Onnellisesti kuitenkin pääsin kotiin ja maitopussitkin oli ihan ehjinä.

Tämän jälkeen tulivatkin maitopurkit, joita vielä tänäinkin aion kaupasta hakea. Tosin yksi purkki riittää ja siitä on moneksi päiväksi.